Tosiaan, tarkoituksena olisi nyt taas yrittää aktivoitua täällä blogimaailman puolella. Tässä äitiyslomalla ollessa kun aika tuppaa käymään melko pitkäksi, kun odottelee vain sitä hetkeä, että pääsee näkemään pienen neidin ensimmäistä kertaa.

Fiilikset siinä kun tein positiivisen raskaustestin, niin vaihteli ihan laidasta laitaan. Olin paniikissa siitä, miten ihmeessä me tullaan selviämään pienen vauvan kanssa? Meillä on niin vähän ylimääräistä tilaakin kotona. Toisena hetkenä taas olin yhtä hymyä ja uskoin kaiken menevän hyvin ja uskoin (ja uskon edelleen) siihen, että kyllä me mieheni kanssa selvitään. Ratkesi muuten meidän asuntopulmakin. Muutettiin isompaan asuntoon parisen viikkoa sitten.

Raskausaika on sujunut niin ja näin. Todennäköisesti jos multa vuoden päästä kysytään millaista oli, niin mun vastaus on täysin erilainen kuin nyt. Alkuun kärsin aamusta iltaan ja illasta aamuun kestävästä pahoinvoinnista reilu 4kk. Sitten kun pahoinvointi helpotti, alkoi supistelut joiden vuoksi jouduin jäämään sairaslomalle, ettei pieni vaan lähde tulemaan liian ajoissa ulkomaailmaan. Kuukauden verran lepäilin kotona ja palasin vielä hetkeksi takaisin työelämään. Kuukauden verran tein töitä, jonka jälkeen selkä alkoi olla siinä pisteessä, että en ilman kyyneliä päässyt sängystä ylös. Sairaslomalle mars. Saikkua jatkuikin äitiysloman alkuun asti, eli ollaan tässä nyt kotosalla oltu jo jonkun aikaa. Neidille on kaikki täällä jo valmiina odottamassa. Enää puuttuu se pikkuinen nyytti sylistä<3 Laskettuun aikaan on enää 16 päivää. Eli hän voi tulla maailmaan ihan koska vain. Eletään siis jänniä aikoja täällä. Tulevat isovanhemmat myös aivan innoissaan :)

Muutenkin menee hyvin. Tuntuu, että eletään molemmat miehen kanssa jo jossain vauvakuplassa ja odotetaan vain pienen saapumista. Nyt tänä viikonloppuna hoidetaan vielä pienimuotoiset tuparit pois alta ja sitten saakin keskittyä rentoutumaan ja alkaa savustamaan neitiä ulos! Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.... Terveisin Kärsimätön tuleva äiti