25 päivää muuttoon. 25 päivää siihen, kun viimeisen kerran suljen takanani tämän kodin oven, jossa olen viettänyt viimeiset kolme vuotta. 25 päivää siihen, kun en voi sanoa enää "mun koti". Sitten se on "meidän koti". Meidän ensimmäinen yhteinen koti. Mä en voi enää yksin päättää kaikkea, mitä haluan sisustukseen yms, vaan mun täytyy kuunnella myös toisen mielipidettä. Koska se on MEIDÄN KOTI. Mä odotan tätä niin paljon. Mä haluan tätä niin paljon, ettei mitään järkeä. Silti mua jännittää ihan älyttömästi. Mä en osaa oikein sanoin edes kuvailla sitä, minkä takia mua jännittää näin paljon. Ihan älytöntä.

Okei mä jätän taakseni mulle tutun kotikaupunkini ja muutan suureen tuntemattomaan. Mutta mä haluan sitä. Sitä mä olen halunnut suurimman osan pienestä iästäni. Muuttaa pois täältä. Ja nyt kun se on ajankohtaista, niin mua jännittää ja oon miettinyt monet yöt, että miten mä tulen selviämään ja pärjäämään siellä. Ei olekaan enää sitä tuttua lähikauppaa ja pientä keskustaa, josta ei löydä ikinä mitään. Joo, helpottaahan se arkea, ettei tarvitse lähteä aina erikseen pääkauapunkiseudulle ostoksille, jos vaikka sattuisi tarvitsemaan uudet farkut. Niitäkään kun en täältä pikkukaupungista ole melkein ikinä löytänyt.

25 päivää tulee olemaan varmaan mun elämäni vaikeimmat, helpoimmat, hankalimmat, pisimmät, menemään nopeammin kuin ikinä, sekavimmat.... Tuntuu, että mun mieliala heittelee ihan laidasta laitaan koko ajan. Hui. 25 päivää ja sitten saan asua rakkaani kanssa saman katon alla <3