Oon kuvitellut tässä viimisen kuukauden, että mä voin hyvin. Yks päivä havahduin kuitenkin siihen, että en mä oikeesti voi hyvin. Olin koko ajan ihan älyttömän väsynyt ja koko kroppa oli ihan sekaisin. Mietin pitkään mistä se johtui. Oon pyrkinyt syömään taas paremmin, joulukuu meni vähän herkutellessa. Tai vähän enemmänkin kuin vähän. Nyt oon jättänyt ne herkut vähemmälle ja muistan jopa syödä suht säännöllisesti. Kolmivuorotyötä tehdessä se täysin säännöllisesti syöminen vaan on niin pirun hankalaa. Ja mä en jaksais herätä ennen aamuvuoroa kovin paljoa aikaisemmin vain syömään. Nytkin täytyy herätä viideltä. Julkisilla kun liikkuu, niin se hankaloittaa aika helvetin paljon tätä mun liikkumusta työpaikalle. Sitä päivää odotellessa kun saadaan auto!

Nyt hukkasin taas koko pointin tästä jutusta. Mutta pointtina siis se, että väsymystä ja muutenkin sen takia ollut pää sekaisin ja mieli jollain tavalla maassa. Ja mikäs se syy tähän kaikkeen väsymykseen on? No joo pimeys ja talvi ja kaikki, mutta kai se suurin syy on se, että multa jäi pariksi kuukaudeksi liikunta täysin pois. Lukuunottamatta lenkkejä koiran kanssa. Aiemmalla paikkakunnalla asuessani kävin kuitenkin säännöllisesti treenaamassa ja juoksemassa. Viime viikolla sitten otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin uimahalliin. Minä. Minä joka vihaan tommosia yleisiä peseytymistiloja. Mä kävin uimassa. Ja se fiilis mikä sen jälkeen oli. Sanoisko, että se oli aika jees.

Eilen mä sit vihdoinkin löysin täältäpäin salin, missä viittisin alkaa käymään. Semmosen suht kohtuuhintasen. Onhan sinne parin juna-aseman verran matkaa, mutta äkkiä se matka menee. Ei sinne kestänyt kuin joku alle 15min, että olin jo asemalta kävellyt sinne salillekin. Eli jatkan siis treenaamista. Tänään kävin ensimmäistä kertaa sitten siellä ja ai että! Se hyvän olon tunne mikä on, kun lihaksissa tuntuu, että sä oikeasti olet tehnyt jotain! Tätä mä oon kaivannut. Tää tästä elämästä on puuttunut viimeiset pari kuukautta. Nyt kun vaan pääsee siihen rytmiin, että käy sen vähintään 3 kertaa viikossa siellä treenaamassa. Ja sitten kun noi tiet sulaa tosta jäästä vähän, niin lähden taas juoksemaan. Nyt en vielä uskalla, olisin varmaan aika äkkiä sairaalassa murtuneiden jalkojen ja käsien takia, kun liukastuisin...

Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Eiköhän se mielikin ala taas kirkastua!